SINNITELLEN ETEENPÄIN

Tänään on tiistai ja 16. päivä huhtikuuta. Aurinko paistaa ja asteetkin nousevat jo 12 ja joka päivä enemmän ja enemmän. Onhan se kiva kun tulee lämmintä, vaikka onhan tämä talvi ollutkin huomattavasti lämpöisempi kuin ennen. Nyt minäkin pääsen ulos ja siellä viivynkin sitten kauan...kauan ja nautin luonnosta ja lintujen laulusta omassa hiljaisuudessani. Aion toki ottaa Josefinkin mukaani, sillä hän on niin minun kulta ollut ihan pienestä asti, kun ensi kerran sain hänet syliini. Voi, sitä sydämeni onnellisuutta! 

Viime yö oli minulla huono, kun maskini puhkui ja puhisi. Konekin näytti peräti 5.8 tapahtumaa tunnissa eli sydänpysähdyksiä! Eipä ollut hyvä, ei! 
Mutta en lannistunut, vaan menin suihkuun, kun muut lähtivät lenkille. Ajattelin, että on parempi käydä omassa rauhassa ja hiljaisuudessa ja kun pärjään ihan yksinkin siellä. Ja uloskin aion vielä mennä ihka yksin tai Josefin kanssa. 
Mutta elämä jatkuu ja voimatkin vaihtelevat. Ja joskushan suihkukin piristää, joten parempi vaihtoehto oli nyt mennä suihkuun kuin mennä nukkumaan! Kardiologikin sanoi minulle, että aivan normaalia elämää voi viettää ja kutoa voi ja hanurillakin voi soitella ja jos kipuja tulee, niin yksi nitro vaan lisää! Ja toki itsehän minä voimani tunnen parhaiten! 
Hyvinhän tällä ipadillakin voi päivitellä näitä blogejani, jeee, hyvä ipad!